perjantai 25. marraskuuta 2011

Luomupäivä; Tuotanto kasvuun 9.11.


Valtakunnallinen luomutuottajien edunvalvontajärjestä Luomuliitto järjestää Luomupäivät kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin aina eri teemoilla.  Nyt syksyn teemana oli "Tuotanto kasvuun", suunnattu luomutuottajille ja siitä kiinnostuneille. Toinen pääjärjestäjä oli Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutti luomutietoverkko-hankkeellaan. Päivän punainen lanka oli käydä eri asiantuntijoiden avulla eri tuotantosuuntia läpi jossain muodossa, tuottajan tai ostajan näkökulmasta katsottuna. Liha-, maito-, vilja- ja rehutuotanto olivat esillä ja näissä jokaisessa nousi päällimmäiseksi asiaksi liian vähäinen tuotanto, kysyntää olisi enemmän jokaiselle. Eniten pulaa on kuitenkin lihasta ja maidosta. Aihe mitä jäin kaipaamaan, oli puutarhakasvien viljely. Marjoista, hedelmistä ja juureksista on yhtälailla pulaa Suomessa, niitä ei riitä sellaisenaan myyntiin, saati sitten jatkojalostukseen. Suomessa suurin osa esim. luomuhilloista ja mehuista on ulkomailla tuotettua.

Itselleni nousivat päivän annista esíin seuraavat;

1. LuomuTIETOverkko, Helsingin yliopisto, Ruralia instituutti
Todella erinomainen apu viljelijöille kaiken tiedon hakemiseen. Sivut kertovat luomualan uusia kuulumisia ja esittelevät oppimateriaalia. Käytännön esimerkeissä viljelijät jakavat kokemuksiaan. Osoite tietoihin on www.luomu.fi/tietoverkko. Täältä löytyy myös koko päivän aineisto.

2. Kuhiseeko luomutilan pientareella? Tutkija Anne Piirainen Helsingin yliopistosta kertoi, miten monimuotoisuutta hyödynnetään viljelyssä. Hyvänä esimerkkinä oli pellonpiennarten niittäminen, jota ei pitäisi tehdä kuin vasta syksyllä kukintojen päätyttyä.

3. Miten luomutuotanto kannattaa? Tutkija Jukka Tauriainen MTT, Taloustutkimus. Hän selvitti tutkittua tietoja tilojen kannattavuudesta perustuen kannattavuuskirjanpitoon, jossa on 2100 suurinta tilaa. Karua tietoa oli se, että periaatteessa kaikki tilat tuottavat tappiota, mutta luomutilan keskimääräinen tappio on pienempi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Viljan kannattavuuskerron on suurin, mutta uskoisin tähän vaikuttavan tavan, millä lasketaan ja mitä laskemisessa otetaan huomioon.

Vierailevana tähtenä oli johtaja Urs Niggli, Luomututkimuslaitos FIBL, Sveitsi. Hänen aiheensa oli maatalouspolitiikan , markkinoiden ja kuluttajien roolit luomun kehittämisessä. Siinä verrattiin toisiinsa Saksan, Itävallan ja Saksan luomumaataloutta vs. Suomi. Jokaisen tiedossa varmaan onkin, että olemme luomussa kehitysmaa verrattuna noihin kolmeen maahan. Yksi mikä varmasti vaikuttaa asetelmaan on se, että kyseinen luomututkimuslaitos vaikuttaa kaikissa noissa maissa, meillä ei käytännössä luomututkimusta ole lainkaan. Nigglin listauksessa näiden kolmen maan menestystekijöistä, jokaisessa on mainittu aktiivinen luomuviljelyjärjestö sekä tehokkaat maatalouden ympäristöohjelmat.


Tämän esiselvityshankkeen kannalta päivän anti oli erinomainen; hyvä päivitys siihen, miten Suomen luomu voi tällä hetkellä, mitä toimenpiteitä vielä tarvitaan ja tietoa siitä, miten luomun nousu on hoidettu Euroopan luomu-kärkimaissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti